Oma hyvinvointi kiinnostaa ja olen aina ollut valmis tekemään paljon sen eteen. Ja viime aikoina olen ajatellut, että mun juttuni on olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja.
Lapsesta lähtien mulla on ollut asiat hyvin silloin kun mulle ollaan oltu kivoja ja oon saanut mitä haluan ja oon tehnyt asioita mistä tykkään, leikkinyt kavereiden kanssa ja joskus kun olen vahingossa unohtanut itseni ja vähän auttanutkin muita, olen saanut hyvän olon. Ja kun näin ei ole tapahtunut, mulla ei oo ollut kivaa. Sama ajatus on ollut pinnassa vanhempanakin, vain leikkikalut ja haluamani asiat ovat muuttuneet. No, koska asiat eivät mene niinkuin haluaisin muussa yhteiskunnassa. on tullut ongelmia ja on taas keskityttävä olennaiseen.
No ensin alan pitää itsestäni, hoivaan itseäni, alan antamaan itselleni armoa ruoskimisen sijaan, teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja karsin juttuja, jotka aiheuttavat kielteisiä ajatuksia, tunteita ja tuntuvat ikäviltä kehossa.
Vältän ihmisten seuraa, jotka aiheuttavat minussa kielteisiä reaktioita(koskee kaikkia, myös lähipiiriä), alan tunnistaa kielteisiä ajatuksia itsessäni ja tuntemuksia kehossani. Alan noudattaa ruokavaliota, jotta kehoni voisi hyvin, alan ajatella asioita positiivisesti ja alan tekemään kivoja, hyviä tuntemuksia tuovia asioita.
Saan tyydytystä itselleni ja voin hyvin tietyissä olosuhteissa. Mutta elinpiirini on todella suppea, koska on paljon asioita, jotka eivät ole hyvin ulkopuolellani. En ole vapaa ja hyvinvoiva kuin tietyin ehdoin.
Tapaan hyvinvoivia ihmisiä ja eteeni putkahtaa "henkistä kirjallisuutta". Ahmin niitä, puhun niistä ja yhtäkkiä saan konkretiaan lauseen "en olekaan kehoni, ajatukseni, tunteeni vaan niiden taustalla oleva tietoisuus". Nyt tunnistan sen. Se sama tuttu, joka oli minussa jo 5-vuotiaana, 10-vuotiaana ja läpi koko tähänastisen elämän. Eli ainoa mikä ei ole muuttunut(no nimikään ei ole, mutta sen voi vaihtaa, eikä mikään muutu, joten se en ole minä).
Siis tunnistan tämän tietoisuuden itsessäni, eli tietoisuus tulee tietoiseksi itsestään. VAU.
Rauhoitun, tunnen kuinka kehoni rentoutuu, tunnen hengitykseni tasaisena ja ajatteluni hiljenee ja tulen tähän hetkeen. En mieti menneitä, enkä tulevia vaan olen, tässä ja nyt.
Pidän itsestäni ja haluan tätä lisää. Alan tekemään asioita, "ahmimaan asioita", jotka saavat minun tuntemaan näin yhä uudestaan, lukemaan lisää "henkisiä kirjoja", pätkiä, jotka saavat minulle taas nopeasti yhteyden tähän tietoisuuteen, käymään joogassa, tekemään hengitysharjoituksia, olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja tunnen läsnäolon ja voin hyvin ja alan viihtymään myös muiden ihmisten seurassa. Pystyn katsomaan ihmisiä helposti silmiin. Huomaan myös tekeväni asioita, jotka eivät ennen olisi olleet mahdollisia. En ajattele liikaa. Minusta on tullut tarkkailija.
Sitten luen asian ja oivallan, että ilmennän tietoisuutta oman kehoni(kennoni) välityksellä ja sitä samaa tekevät kaikki elävä(ihmiset, puut, kasvit jne). Eli katsomalla toisia eläviä näen siellä itseni ilmenevän milloin milläkin tavalla. Eli olemme kaikki yhtä ja samaa.
Koirat ovat iloisia, koska eivät ole ajattelunsa vankeja, samoin luonto yleensä on "tyytyväinen" oloonsa. Vain ihmiset toimivat hullusti, koska ovat vanhan "minänsä" vankeja. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän nyt mistä kaikki kaikki epätasapaino johtuu. Sodilla, päihteillä, liika työllä, parinvaihdolla, rasismilla, kaikilla ristiriidalla on selkeä syy. Vanha "minä" on niin erillinen kaikesta muusta ja kokee asiat uhkaavina.
Minulla on tunne, että kaikki tapahtuu sisälläni. Olen turvassa. Kaikki näkemäni ja aistimani ovat sisälläni, joten voin rauhallisesti seurata tapahtumia.
Tarkkailen vaan mitä tapahtuu. Katselen ja kuuntelen ihmisiä, joista monet puhuvat paljon menneistä asioista tai tulevaisuudesta. Näen heidän tietoisuutensa rajat ja huomaan, että monet ovat ajattelunsa vankeja. Kauttani tulee sanoja, jotka tuntuvat oikeilta. Vähentynyt ajatteluni vapauttaa minut läsnäolevaan hetkeen ja alan tekemään "retkiä" eri puolille, koska kiinnostukseni kaikkeen lisääntyy ja ollessani tyyni, aistin ympäristöäni tarkemmin ja kaikki näyttää elävämmiltä, värit kirkastuvat jne. Elän jatkuvaa hetkeä ja aistimani asiat virtaavat tietoisuudessani, enkä tartu niihin kiinni. OLEN VAPAA.
Minua on alkanut kiinnostamaan laajempi konteksti(top-down), eli minä on laajennut koskemaan yhä laajempaa aluetta. Pidän itsestäni ja haluan, että sisälläni ovat asiat hyvin. Ymmärrän nyt, että kun minä muuttuu tietoisuudeksi, alan näkemään itseäni kaikessa elävässä. Ja kun tykkää itsestään niin alkaa tykätä yhä enenevästi kaikesta elävästä ja siinäpä se. Ei tartte enää miettiä mitä tekisi. Itsen hyvinvointi on niin tärkeää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti