Suunnitelma elämälle

Evolutionary Communityn jouluretriitin ohessa tuli tutustuttua pätkään http://www.youtube.com/watch?v=3HqEOSTdCbg. Tämä kavereiden "pohjustuksen" jälkeen alkoi tänään kyllä suuremmin kuin koskaan tuntumaan ensin todellakin mahdolliselta, ja nyt yöllä siltä, mistä tässä elämässä on kysymys ja mikä on tämän TARKOITUS. Evoluutiolla on lähes 14 miljardin vuoden kokemus siitä, että homma hoituu suunnittelematta. Läsnäolevassa hetkessä on kaikki tarpeellinen ja elämän kannalta "oikeat" vastaukset nousevat etenevässä hetkessä, aina. Ihminen ajatteluunsa samaistuneena "vatvoo ja pyörittää", eikä edes kohtaa todellisuutta, kuluttaa omat ja muiden energiat, "myrkyttää maailmaa" sensijaan, että antaisi pallon elämälle itselleen, joka nyt tietää olevansa. Mikä helpotus. Nyt, kun ollaan tultu tietoiseksi siitä, että ollaan elämä itse eikä "ajattelun luoma valeminä", niin tarkoitus on antaa ELÄMÄN kuljettaa tietoisena siitä, että tällöin tulos on paras mahdollinen. Tätä tarkoittaa luottaminen elämään, todelliseen itseen. Sille potentiaalille, joka minussa on, annetaan siten paras mahdollisuus ilmentyä.
Pois voidaan jättää aikataulut, mielen versiot "oikeista valinnoista, elämän tarkoituksesta jne", koska nyt ei enää haluta minun(mielen luoman pikkuminän) ohjausta.
Kuinka tämä on mahdollista ja kuinka siihen voi luottaa näinä epävakaina aikoina. Lähdetään siitä, mitä ovat epävakaat ajat. No mielen tuotetta, pelkkää jokapäiväistä puputusta, joka saa meidät sätkimään ja tekemään ratkaisuja, jotka perustuvat pelkoon. Uskommeko siis tarinaan, jonka oma ja muiden mieli luo vai todellisuuteen, jonka alkulähteenä on elämä itse. Ilman valmista nauhaa elämälle annetaan "tilaa" tuoda vastaus kaikkeen tarpeelliseen, mikä hetkessä ilmenee ja elämästä tulee rennompaa, SUPEREASYÄ(hyvä MOOJI), sekä evoluution/elämän kannalta parasta
Turvallisuus tulee elämästä itsestään ja kaikki mitä kuuluukin tapahtua, tapahtuu. Nyt on vaan hyväksyttävä säännöt. Mitä tahansa tapahtuu, se on oikein. Ei arvottelua, vertailua, tätä mielen pulputukseen uskomista, joka vie aina pois läsnäolosta, vaan tämän mahtavan elämän virrassa olemista, tapahtuu mitä tahansa. Mitä sitten pahimmillaan voisi tapahtua, kova kärsimys itselle ja muille ja ennenaikainen kuolema kenties(mun mieli aprikoi):), vaiko maapallon tuhoutuminen. Perspektiiviä jälkimmäiseen ja koko aiheeseen voi antaa http://www.youtube.com/watch?v=eScDfYzMEEw Ei elämä voi kuolla, vain mielen luomassa tarinassa on alku ja loppu, kuten kaikessa muodon maailmassa olevassa. Näin on aina ollu ja tulee olemaan. Tekee hyvää kun katsoo tarinan/muodon kuolemaa silmiin. Se loppuu aina joskus, mutta elämä ei ikinä, joten pohjavireenä on: rennosti voi ottaa.
Todellinen seikkailu alkaa sitten, kun siihen annetaan lupa. Se alkaa todellakin isosti sitten, kun en enää ole tiellä vaan siirryn sivuun ja annan elämän ilmetä. Näin voi tehdä meistä jokainen. On vain kyse siitä, uskallanko tehdä ratkaisevan siirron ja katsoa miten käy:)
Annetaan elämän ilmetä haluamallaan tavalla ja ollaan iloisia siitä, että voidaan tämä tietoisesti tehdä. Hyvää nyt hetkeä, toivoopi elämä:)

Harrin vuosi 2011

Tämä vuosi alkaa olemaan paketissa ja kun sitä silmäilee, niin seuraavia asioita sieltä nousee.

OSA 1. Kehon/mielen maailmaa:

Ruokavaliota on taas kerran muutettu ja oikeastaan aika radikaalistikin. Hyvin liha-, voi-, kananmuna- ,kala-, kaali- ja "erillis"- vitamiini/kivenäishivenaine  -painotteinen VHH on muuttunut kasvis/superfood/luomu -kokonaisvaltais- painotteiseksi, tosin myös loppuvuodesta lihaa on taas mennyt kelien kylmetessä:). Keväällä yhden superfood- luennon jälkeen tuli taas tehtyä itselle ominainen tosi nopea suunnanmuutos ravintoasioissa ja asiasta täysin tietämättömänä olin taas pulassa pääni puolesta, koska sille niin tärkeä tiedollinen mukana pysyminen ei onnistu siinä vauhdissa. No paino tippui noin 5-7 kg ja kehoidentiteetti sai kyytiä, koska en lähes 30 vuoteen ole ollut niin "pieni" eli positiivisen kehonpuhdistuksen ohella lähti kyllä lihasmassaakin vaillinaisen proteiinisaannin myötä. Kevät/kesä siis mentiin mielenkiintoisen puhdistuksen ohjaamana. Puhdistus sisälsi myös 6 kertaa colonia, jonka vaikutus fyysisen keveyden myötä tietoisuuteen oli kyllä valtava: olo oli pirun kevyt ja hymy tuppas olemaan herkässä ilman mitään syytä. Samoihin aikoihin keväällä alkoi käynnit joogatunneilla. Kundaliini-, integraali-, hathajoogaa tuli tutustumiskuukauden ohessa käytyä todella ahkerasti ja välillä olo oli aika pysyvästikin kuin "toisesta maailmasta". Sitten musta tuli Shasa-smoothilan vakkarikävijä lähes päivittäisten käyntien kautta ja tutustuminen moniin itseä lähes puolta nuorempiin ihmisiin käynnistyi(eikä ole aina niin helppoa, kun omat pinttyneet ajatukset saavat kyytiä).
Kevääseen/kesään kuului retriitit Keltaisen Buddhan-, Brahma Kumariksen-, Amma-yhteisön ja Vapaus-Akatemian kanssa, oli valtava tarve katsoa tämä skene laajasti. Vapaus-Akatemian kesäretriitillä Timo sitten sanoi, että "siinä se kaikki on = tietoisuus, ei ole muuta, ei sun tartte enää etsiä, oot jo löytänyt". No sen jälkeen kävin vielä Brahma Kumariksen retriitissä ja katsomassa Ammaa livenä todetakseni, että näin on:)
Sitten syksyllä on saanut nähdä omat haasteensa mielen maailmassa: on vaikea luottaa asioiden etenemiseen OMALLA painollaan ilman mielen ohjausta. Alkaen jo heinäkuulta, aloin suunnittelemaan syksyn työharjoittelua, vaikka luontainen minä ei sitä todellakaan olisi halunnut. Mutta kun kerta syksy tulee niin onhan sitä nyt jotain tehtävä, sanoo mieli ja alkaa se väkisinyrittäminen. No elokuussa olin jo niin purjeessa, että piti peruuttaa työharjoittelu ja mennä toisenlaiseen järjestelyyn. Mutta mahtavaa, koska pystyi päästämään irti vanhasta ajatuksesta ja ottamaan sopivampi kuvio. Syksyn aikana on sitten oltu taas aika monessa mukana: hieman Runsauden Sarvessa, tutustuttu Ecowayn liiketoimintaan ja käyty lisää ravintoneuvoja- koulua terveysopisto Saluksessa. Eli tämä maallinen toiminta on aika paljon kulkenut näiden ravintoasioiden ympärillä. Oli mukava miettiä aikoja vuosi sitten, kun yksin ainoana tamperelaisena kävin Salusta ja kelasin näitä ravintojuttuja Antti Heikkilän kirjojen ohjaamana, enkä tuntenut ketään "uuden" ravintoalan toimijaa Tampereella.
No keväällä facebookin menon myötä tuli sitten niitä ravintoihmisiä oikein urakalla: mahtavia blogeja alkaen Heidin Quinoaasta ja Olli Postin Viidakkomiehestä Jaakko Halmetojan mahtavaan tietämykseen ja olin kuin magneetti kiinni jokä paivä näiden nuorten raakaravinto/superfood-gurujen teksteissä/tapaamisissa. Ja se  ravinto oli vaan yksi osa-alue kiinnostuksen kohteena, minua kiinnosti valtavasti tämä "herääminen" eri tasoilla. Mielenkiintoista oli tämä facebookin mielelle antama kuva edellämainituistakin ihmisistä, pidin heitä jotenkin todella erinomaisina(kylläpäs tunsin itseni pieneksi ja huonoksi), ja aika pelokkaanahan näiden ihmisten seurassa sitten olinkin:) Vaativan mielen omaavana tämä ei tullut mitenkään uutena, mutta jälkeenpäin sen vasta näkee, kuinka esim. tiedollinen vajavaisuus saa mielen reagoimaan: olenpas huono ihminen vs onpas noi huippuja.
No uusien asioiden opettelu vie aikaa, koska vasta oivallus/sisäistäminen alkaa todella "tuntua" eteenpäinmenemiseltä eli pirstaleista alkaa muodostua uutta tiedollista "kivijalkaa", omaa näkemystä. Vaikka oma ravintoon liittyvä tietous on vielä vajavaista, niin verrattuna vuoden takaiseen olen kuin toinen mies: en läheskään niin yksioikoinen ja yhden dieetin mies vaan olen mielestäni oikealle jäljillä kohti mahdollista tulevaa pestiä: kokonaisvaltaisesti ja tilannekohtaisesti. Aikaa saa kulua vielä niin kauan kuin on tarvis, jotta ollaan "riittävän" valmiita(mielelle). Ensi vuonna kenties on aika koulun lisäksi tutustua yrittämiseen ja opitun eteenpäin viemiseen. No aika näyttää:) Tänä vuonna olen tavannut tosi paljon uusia ihmisiä, sekä ravintopuolelta, että henkisyyden:) puolelta ja se on kyllä mahtavaa.

OSA 2. TIETOISUUS

Vuosi sitten aloin jo muuttuneiden näkemysten myötä ajatella, että haluaisin olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja eli siis kohti ihmisten "todellista" hyvinvointia ja tämä näkemys ei ole kyllä muuttunut minnekään. Monien ajatuksellisten kiinnikkeiden vuoksi keinot sen esilletuomiseen ovat vielä piilossa, mutta uskon kyllä, että nämä kiinnikkeet tuodaan eteeni niin selvästi ja evoluutio saa lopulta tahtonsa läpi. "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan" on kenties parasta, mitä olen ikinä kuullut. Tässähän tietoisuus kutsuu meitä kuuntelemaan itseään. Ja mitä "tietoisempi" meidän heijastuksemme maailmaan on, sitä oikeampaa se on. Pelikenttänä on lopulta koko maailmankaikkeus, joten ei tuu aika pitkäksi. Vain oman tietoisuuden rajat ovat esteenä: mitä enempi uskomuksia tippuu pois, sitä isommin voi nähdä kaikkea.
Lähtökohtana on tietoisuus, täydellisyys, kaikki, yksi, jota me kaikki  pohjimmiltamme olemme ja olemme aina olleet, mutta joka ei ole näkyvää, tuntuvaa, ajateltavaa, muodon maailmaa. Kaikki universumissa näkyvä on muotoa, siis tällä hetkellä olemassa olevan tietoisuuden heijastumaa muodon maailmassa. Ihmiset tällä hetkellä heijastavat pääosin mielen/kehon maailmaa, eli kovin ristiriitaista muotoa, joka näkyy uutisissa ja arvoissa ja muu elävä ei ole kenties edes tullut vielä tietoiseksi itsestään.
Mitä on tulossa kun tietoisuus alkaa tulla tietoiseksi itsestään laajemmassa mittakaavassa: ihmiset heräilevät mielen unesta laajemmin ja välittävät läsnäoloa muuhun elävään, minkälaisen heijastuman muodon maailmaan saa aikaiseksi mielestään vapaiden ihmisten lisääntyvä joukko. Ei tartte enää pelätä mitään, koska pelko on vaan mielen maailman tulkintaa(old season), eikä kiinnosta enää falskiudessaan siitä todella heränneitä. Vanha maailmankuva ei enää kiinnosta, koska sen "läpi" näkee ja sitä ei voi enää allekirjoittaa.
Mielen tulkinnat syntymä, kuolema, hyvä, huono, oikea, väärä, mies, nainen, ERILAINEN, alkaa menettää merkitystään, siis emme enää näe toista erilaisena ja erillisenä, vaan itsemme ilmentymänä tässä muodon maailmassa. Eri näköinen ei enää tarkoita erillistä(aistihämäys ei enää mene läpi), eli kuin aikanaan kehoon samastuneena kehon eri osat olivat kuitenkin kaikki "minää", niin tietoisuuteen samaistuneena kaikki ilmenevä universumissa on luonnollisesti "minää" .
Evoluution näkemys maailmasta saattaa olla hyvin erilainen meidän ihmisten mielten kanssa, joten saas nähdä mitä tuleman pitää, kun mielen rajoitteet päästävät irti ISOSTI. Minkälaista on jälki, kun toimintaa ei ohjaa pelko ja erillisyys, vaan ehdoton rakkaus, jonka ulkopuolella ei ole mitään. Tällöin ilmentyy  tietoisuus muodon maailmaan ja kaikki on niin parasta kuin olla voi, mitä se sitten onkin, eli se mitä on tarkoitettu:)

Tässä sitä heijastellaan kaikenlaista, ja hyvä niin:) ja vuosi on ollut täydellinen:)
OLEN täydellinen heijastus tämän hetken tietoisuudestani, en enempää enkä vähempää, joten kympin miehenä voin mennä rauhassa nukkumaan:)

Retriitin jälkeistä elämää

Olin Evolutionary Communityn retriitissä ja kuuntelemassa superfoodguru David Wolfea tässä viime päivinä ja on mukavaa, outoakin, seurata omia reaktioitaan tapahtumiín.
Retriitissä kuuntelin sujuvasti teorioita mm. ihmisen vaiheista arkaaisesta integraaliin ja "Avocado" Wolfelta tuli jenkkityyliin hyvää infoa ravinnosta, mm. raakasuklaasta, marjoista, pakurikäävästä ja aihepiirin jo nykyään varsin hyvin tietäen seurailin ihmisiä, luennoitsijaa, tunnelmaa jne. Tajusin olevani oman ikäiseni mies, joka on aikoinaan saanut "flowt" vähän eri asioista, tuntenut "sykkeen" ja yhteenkuuluvaisuuden ilon baareissa musiikista ja kaiken maailman kilpailuista, naisista, päihteistä ja nyt tätä "flowta" saadaan terveellisemmin "terveydellisillä oivalluksilla" ja puhtaalla ravinnolla. Olin kuuntelemassa maajussi-idealistin näkökulmaa ihmisen terveyden ja paremman maapallon puolesta, nyt ihmisen "nerouden" ja pitkäikäisyyden houkuttelemana.
Huomasin omalla kohdallani, ettei tunnu missään. En saa itseäni huippufiiliksiin keinotekoisesti mielen kikkailuilla, ja mulla ei ole enää "idoleja"(viimeaikoina nähty mm.Äiti Amma, ravintoguruja, ns.tietoisuusguruja) ja vaikka jokin on johdattanut katsastamaan näitä henkilöitä, niin aina tilanteen tullen ei tulekaan mitään uutta "ihmisenä" olemisesta, tiedollisesti kylläkin. Mieli ei nosta ketään millekään tasolle, kuten aiemmin, koska ei ole enää kuskina.
Ego oli aina jotain vailla ja näin ihmisissä aina piirteitä, joita olisin halunnut itselleni tai joita itsessäni vihasin mutta nyt vain tarkkailen ihmisiä ja tapahtumia ja oikeastaan ihmettelen sitä, kun en enää reagoi juuri mitenkään.
Huomaan, että tarkkailu on varsin tasaista puuhaa, ei huippukohtia eikä isoja fiiliksiä. Ihmiset kertovat kokemuksiaan, oppimiaan asioita ja näkökulmiaan asioista, jotka kuitenkin tuntuvat olevan vaan todellisuuden pilkkomista käsitteisiin ja paloihin, useimmiten aihepitoista tietämystä, jonkin aihealueen tulkintaa. Eipä tule otettua turhan vakavasti. Jos olisin nyt vaikka fyysisesti kipeä, täyttyisi tajuntani "ehkä" kipuun liittyvistä asioista, jolloin reagoisin ehkä isommin.
Nyt tunnun kuitenkin olevan vaan eri aiheiden "teorioiden" ja eri ihmisten näkökulmien "antenni" ja huomaan ettei mulla kulu energiaa näihin asioihin kovinkaan paljon, koska ne eivät tunnu niin kovin tärkeiltä(toisin kuin ennen kun reagoin joka eleeseen ja sanaan ja tunteeseen valtavalla intensiteetillä ja kaikenlainen info sai hötkymään eri suuntiin, milloin hyvään, milloin pahaan). Tämä maailma esittäytyy vain jonkinlaisena  aistimaailmana, jossa syystä tai toisesta liikun eri paikkoihin ja tutustun ihmisiin ja tapahtumiin. Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, kun ei ole päämäärää, vaan tekee asioita, jotka tuntuu siltä, että ne pitää tehdä. Ennen olisin sanonut, että eihän tossa ole mitään järkee ja missä motiivi, missä päämäärä. Mutta mieli tarvitsee päämäärän ei läsnäolo. Ihmettelen kun ei väsytä, vaikka on jatkuvasti liikkeellä ja monta rautaa tulessa koko ajan. Onko tosiaan niin, että jatkuva ajattelu kuluttaa aivan uskomattomasti energiaa ja väsyttää ja siksi on nukuttava niin paljon.
Entäs mihin tämä pähkäilyltä säästyvä energia sitten siirtyy. Onko kenties taas menossa "tarkkailuvaihe" ilman impulssia ja onko kenties tulossa "jytky", joka ei nyt nousekaan  näistä mielen ja kehon haasteista, kuka tietää. Toisaalta on erittäin mukavaa olla pitkiä päiviä liikkeellä, olla ennen niin stressaavien asioiden kanssa stressittömästi liikenteessä ja huomata mihin järjettömään sitä on aikaansa ja voimavarojaan käyttänyt. Arkiset palikat eivät herätä mitään isompia tunteita tai ajatuksia ja on ehkä sanottava, että kun ihmisten, asioiden ja tunteiden ympäriltä riisutaan pois kaikki niihin kulunut turha energia, niin tämä maailma on aika "piece of cake". Nyt ehkä kuitenkin tiedossa on taas jotain uutta, jota aiempi mielen ja kehon maailman orjana oleminen ei ole mahdollistanut. Tai sitten on voimavaroja kulkeutua aktiivisesti sinne minne nyt kuljetetaankin, vastaanottaen ympäristön informaatiota ja olla mukana evoluutiossa niin kun se minussa ilmenee. Uutta, outoa mutta näin se mun kohdalla ainakin nyt menee:)

Joogassa havaittua

Kävin aamulla kundaliinijoogassa ja se yhtenä uutena harrastuksena 4/2011 lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti:) on kyllä kanssa erittäin hyvä boosteri tietoiseen elämään. Aamuisin minulle haastava levottomuus on usein rauhoittunut joogan myötä(joko kotona tai itse "pelipaikalla"). Jo ensimmäiseltä käynniltä opettajien puolelta painotettu "kaikki ovat jo valmiita joogeja" on ollut todella hyvä neuvo hitaalle, mutta kankealle, koko ikänsä urheilleelle keski-ikäiselle miehelle(42v.), joka futista, sulkapalloa, kuntosalia, lenkkeilyä jne erittäin kovalla intensiteetillä harrastaneena ja hieman:) laiskemmin venytelleenä on varsin haastava paketti joga-parketeille ja omalle mielelle. On ollut todella opettavaista ja eteenpäinvievää tarkkailla, mitä mieltä egoni on ollut tekemieni asanoiden(joogaliikkeet) puhtaudesta ja siitä, etten osittaisen jalkavammani vuoksi ole kyennyt tekemään kaikkia tuntien liikkeitä. On ollut monenlaista mielen pulinaa, johon olen kuitenkin pystynyt suhtautumaan hyväksyvästi, lähes koko ajan, tiedostaen tilanteen. Tulin joogaan epäonnistuneen jalkaleikkauksen aiheuttaman liikunnallisen uudelleenarvioinnin kautta, koska halusin tietää, mitä muita vaihtoehtoja on, jos jalkani estää minulle "perinteisen" urheilun jatkamisen.
Joogassa olen oppinut "hyväksymään" kehoni sellaisena kuin se on(egottomasti), vertaamatta sitä muihin. Teen harjoitteet hyväksyvästi ja jostain kumman syystä lähes poikkeuksetta olen onnistunut tunneilla "täydellisesti"(olenhan jo valmis joogi) ja tietoisuustasoni on noussut ja näkökulmani maailmaan on selkiytynyt.
 Tunnin jälkeen asiat näyttäytyvät taas oikeissa mittasuhteissa ja itseasiassa en ajattele niitä, vaan olen läsnäolevassa hetkessä ja voin rennosti lähteä jatkamaan päivää. Näkökulma on muuttunut pikkumaisesta minä-keskeisyydestä huolineen ja murheineen kohti  maailmaa tarkkailevaksi, turvalliseksi ja luottavaiseksi, kokonaisuuden paremmin havaitsemaksi tietoisuudeksi. Tällöin taas palautuu tietoisuuteeni se tosia-asia, että olen jo täydellinen ihminenkin, olen koko ajan ollut ja olen edelleenkin, aina, kuten myös kaikki muutkin. Jokainen on täydellinen omassa kehitysvaiheessaan.
 On ollut uskomatonta huomata, etten olekaan enää perinteisten urheiluharrastuksieni vanki ja varassa, vaan voin todella hyvin ilman niitäkin, tekisi mieli sanoa että jopa paremmin. Ratkaisevaa on ollut se muutos tavassani nähdä sekä urheilu että mikä tahansa asia elämässä uudesta näkökulmasta: tekemieni asioiden ei tarvitse olla suorittamista vaan voi nauttia tekemisistäni, uuden oppimisesta siinä tahdissa, kuin se minulle on luonnollista ilman vertailua muihin ja valeminän ihannekuvaan. (Aiemminen en tupannut ikinä olemaan tyytyväinen todella hyviinkään suorituksiin millään elämän alueilla, ja paljon oli vikaa muissakin:))
Jooga siis toistuvasti palauttaa tämän nöyrän näkökulman  käyttööni: minun kehitysvauhtini, asioiden omaksumistapani ja -tahtini ja vapaudenasteeni ovat prosessi, joka tapahtuu siinä tahdissa kuin tapahtuu. Mitä paremmin hyväksyn tämän tosiasian, sitä helpommin voin olla läsnäolevassa hetkessä, ollä yhteydessä elämään ja voida hyvin, koska kaikki menee niinkuin pitääkin ja olen aina oikeassa paikassa ja oikealla "asenteella", jos tiedostan tämän.
Tunneilla annan virrata tietoisuuteeni joogan filosofiaa ja todella hyvää opetusta ja kerta kerralta opin "näkemään" koko uskomattoman hienoa elämää laajemmin ja myös tuntea kehoa ja mieltä aivan uudella tavalla. Olen todella kiitollinen, kun saan olla opettelemassa tätäkin polkua. Chakrat avautuvat ja huomaan eron "energioissa". Kokemukseni syvenevät. Itse tietoisuuden kannalta tällä ei ole minulle enää ole merkitystä, koska jo tunnistan tietoisuuden itsessäni, mutta se avaa, muistuttaa minua "being"-tilasta ja laajentaa tietoisuuttani, joka on aina hyvästä. Huomasin keväällä, että yhtenä hyvänä tapana hoitaa rahahuolia on käydä joogassa, joka maksaa noin 70€/kk, koska näkökulma huoliin myös taloudellisiin,  muuttuu oleellisesti. Suosittelen.

Huippuiskussa

Ollessani "huippuiskussa" eli hyvin tietoinen niin mitä tahansa teen, en kiinnity aistittaviin asioihin eli en siis kaivele vanhoja ja ala muodostamaan uusia  TARINOITA "tajunnassani" olevista ihmisistä, tapahtumista, tunteistani, MISTÄÄN, vaan kaikki vaan soljuu ja voin kohdata kaiken tohinassa vastaantulevan, kuten eilen kaupungilla ollessani, ilman suurempia reaktioita:)
Voin tarkkailla tapahtuvaa ja nykyistä suhtautumistani niihin ja myös vapauteni astetta ja omaa/ ympäristön kehitystä eli olla avoin kaikelle.
Tämä tarkoittaa tänään sitä, että näen selvästi ihmiset eri elämänvaiheessaan, lapset lapsina, nuoret nuorina, mielen kuljettamat täydellisenä omissa unissaan, vapaat vapaina, päihteidenkäyttäjät omissa vankiloissaan, yrittäjät, raskaan työn raatajat, eläkeläiset jne ja en ylläty mistään, koska näen "kaiken läpi",  tietenkin omien havaintojeni laajuuden/tarkkuuden mukaisesti. Tunnistan itseäni eri muodoissa ja ihmiset tuntuvat "tutuilta", näen itseäni eri kanteilta katsottuna.
Tällöin en tuomitse mitään enkä ketään, koska näen ne kaikki osana kokonaisuutta, tietoisuuteni "sisältöä" ilman arvottamista, olen avoin kaikelle.
Näen onnistumista, iloa, rakkautta, yhdessäoloa, yhteiskunnan rutiineja: suorittamista, kiirettä,  riittämättömyyttä, näen pelkoa, kärsimystä, köyhyyttä, koen "lempeitä" tuntemuksia laidasta laitaan.
Tällöin tarkkailen ja hyväksyn isommin reagoimatta oman "mieleni" ongelmakohtia itsessäni ja muissa(toimivat tietysti peileinä). Tämä kaikki tapahtuu minussa eli tietoisuudessa, ITSESSÄ, joka sisältää ihan KAIKEN. Olen avoin kaikelle, enkä sulje aistejani miltään.
Minussa, tietoisuudessa siis ilmenee nämä kaikki asiat mutta en jää niihin kiinni vaan ne virtaavat ja olen tietoinen siitä valtavasta määrästä asioita ja tuntemuksia, mitä havaitsen. Kuinka voinkaan aistia näin laajasti kaikkea, kuinka voinkaan nähdä niin paljon ja tarkasti, pilkkoa ja paloitella, muodostaa kokonaisuuksia:).
On mussa kyllä valtavasti "potentiaalia" ja eipä ole evoluution lähes 14mrd vuotta mennyt ihan hukkaan:)
Näen tietoisuudessa ilmenevän sisällön selkeästi ja ymmärrän varsin paljon, miksi maailmassa tapahtuu mitä tapahtuu. Tämän tilan täydellinen kokeminen on välttämätöntä, jotta näen, mistä puusta olen veistetty ja minkälaiseen kulttuuriin heitetty.
Kun olen tässä selkeässä tietoisuuden tilassa enkä takerru, olen ainakin hetkellisesti hyväksynyt ja nähnyt itseni sellaisena kuin kokonaisuudessa sillä hetkellä olen, halusin tai en. Voin kulkea peilikaapissa pää pystyssä. Koska vasta kun ei kiellä mitään on vapaa näkemään kaikki. Herkkyys kaikkeen ympärillä olevan havaitsemiseen lisääntyy. Tällöin on myös valmis toimintaan ja voi toimia "oikein" joka tilanteessa(oman kokemuksen tarkkuuden kautta tietenkin), koska oma ajattelu/tunne/uppoutumismekanismi ei saa liikaa valtaa ja voi toimia laajemmasta ymmärryksestä/rakkaudesta käsin.
Eli ymmärrän  kaikkea mitä koen, koska vain siten suhtautumiseni tapahtumiin on terveellinen, koska tässä evoluution vaiheessa minulla/maailmalla on tälläiset haasteet ja kun niihin terveesti ja realistisesti suhtaudun, olen parhaassa terässä kaiken kannalta.

Vasen aivopuolisko ja Ihmisen/maailman tuho

Keväällä lukemani aivoanatomi Dr Jill Bolte Taylorin kirja: Elämäni Oivallus, kuinka toivun aivohalvauksesta, sai jo varsin rauhoittuneen mielenikin ymmärtämään järjellä, mistä tässä elämässä on kyse. Aivopuoliskojen sopusuhtainen käyttö on avain onnellisuuteen, niin henkilökohtaisella  kun myös globaalilla tasolla.
Vasemman aivopuoliskon käyttö lisää järkeilyä, ajattelua, järjen tietoisuutta, pientä minämieltä ja pientä minää(egoa). Voidaan puhua myös työmielestä, tutkijamielestä, maskuliinimielestä, yang- tietoisúudesta, aistivasta mielestä ja arvioivasta mielestä. Vasen puolisko lisää erillisyyden tunnetta ja saa aikaan ajan lineaarisen tulkinnan(eli menneisyyden ja tulevaisuuden käsitteen).
Järjellä ajateltuna nämä ominaisuudet ovat hyviä, mutta silloinhan tässä puhuukin järki, eikä todellinen minä eli tietoisuus. Vasemman aivopuoliskon liikakäyttö on suorassa yhteydessä mielitietoisuuteen, kysyttäessä kuka luulen olevani. Järjeltä kysyessäni saan järkiperäisiä vastauksia, perustuen nimeen, sukupuoleen, ammattiin jne ja tätä kautta samaistun milloin mihinkin elämäntilanteen tuomaan titteliin ja olen täysin ajatusteni(omien ja muiden) armoilla.
Mitä tämä sitten aiheuttaa. Koen erillisyyttä muusta havaitsevastani. Tähän listaan kuuluvat henkilökohtaisella tasolla toiset ihmiset, eläimet, luonto kaikkineen eli kaikki havaitsemani. Mukaan tulee vertailu, kilpailu, luokittelu, minäkeskeisyys, suvaitsemattomuus ja pelot, joista syntyy mm.turvattomuus ja sitä kautta turvarakenteiden keinotekoinen luominen mm.omaisuuden, rahankeruun, varmistelun ja jatkuvan lisää haluamisen muodossa. Kollektiivisella tasolla on kyse siitä, että me olemme oikeassa, toiset väärässä, meidän pitää panostaa omaan turvallisuuteemme ja varmistaa omaisuutemme karttumisen ja tyydyttää aina vain lisää haluava mielemme. Tämä aiheuttaa kitkan maiden välillä, sodat, luonnon epäoikeudenmukaisen käytön ja pahimmillaan raiskaamisen ja tolkuttoman itsekkyyden, ja kaikki tämä pystytään perustelemaan oikeaksi toiminnaksi JÄRJEN AVULLA
Ei tartte olla Einstein tajutakseen sen, mikä aiheuttaa yksilön ja maapallon tämänhetkiset ongelmat. Ahneus, erillisyyden aiheuttamat uhkat: turvattomuus, köyhyys, rakkaudettomuus, yksinjäämisen pelko jne eli on oltava jatkuvassa taisteluvalmiudessa niin yksilön kuin esimerkiksi valtion mittakaavassa. Kun pelkää on varmisteltava; kerätään rahaa ja omaisuutta, luodaan turvajärjestelmiä, tehdään ystävästä vihollinen ja uhka.
 yksin sanoin SAIRASTA.
Ja kuinka voi tälläisessa ilmapiirissä asuva ihminen
Mutta katsoppas oikea aivopuolisko-teksti, niin...

Oikea aivopuolisko ja Ihmisen/maailman pelastus

Oikeaa aivopuoliskoa kuvataan sillä, mitä sydän sanoo, mitä tuntee, mitä ruumis vaistomaisesti reagoi, puhutaan suuresta minämielestä,TODELLISESTA itsestä, puhutaan vapaa-aikamielestä, diplomaatin mielestä, feminiinisestä mielestä, yin-tietoisuudesta ja havaitsevasta mielestä. Sille on ominaista yhteenkuuluvuuden tunne ja tässä hetkessä eläminen.
Oikean aivopuoliskon peruspiirteet ovat mielenrauha ja myötäeläminen. Oikean aivopuoliskon käyttö tuo meidät tietoisuuteen, kysyttäessä, kuka minä olen. Eli siis tunnistan itsessäni pysyvänä olevan tietoisuuden, joka ei milloinkaan katoa, on iätön ja rajaton. Mitä tämä taas merkitsee. Tunnistan itsessäni tietoisuuden, joka pysyy, tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa. Minulta katoaa samalla kuolemanpelko, koska tiedostan, että en ole kehoni,(joka väistämättä joskus kuolee) ja mieleni ja sen mielenkiintoiset tulkinnat. Olen varma minuudestani. Alan tiedostaa samaa ydinminää ympärilläni: tämä sama tietoisuus on muidenkin ihmisten, eläinten ja koko maailmankaikkeuden ydinolemus eli olemme pohjimmiltamme YHTÄ ja SAMAA.
Miten tämä sitten vaikuttaa.
Kun me alamme näkemään oman itsemme muissa ihmisissä, eläimissä , luonnossa, yleensä kaikessa, emmekä siis enää koe "itseämme " uhkana itsellemme, emme tarvitse enää kilpailua, vertailua, luokittelua, minäkeskeisyyttä, suvaitsemattomuutta jne, jolloin nämä ja kaikki pelot katoavat lopullisesti osoittautuen pelkäksi MIELEN luomaksi harhaksi. Tilalle tulee pysyvä turvallisuuden tunne ja ei tarvitse enää luoda keinotekoisia turvarakenteita. Riittää, että saamme päivittäiset tarpeemme tyydytettyä.
Kollektiivisella tasolla ei ole mitään vastakkainasettelua, valtioiden välillä ei ole mitään kitkaa(jopa valtiot voidaan poistaa turhina), ei tarvita kilpavarustelua maiden välillä ja olemme tyytyväisiä elämäämme sellaisena kuin se aina läsnäolevassa hetkessä ilmenee. Otamme luonnosta sen mitä tarvitsemme ja annamme luonnon pitää huolta itsestään. Ymmärrämme kohtuuden myös maailman väkiluvun suhteen. Koska emme pelkää, ei tarvitse varmistella selviytymistä, kuten useissa kolmansissa maissa on ollut tapana tehdä synnytysten muodossa.
Maailmaa alkaa sen jälkeen kuvastaa sanat turvallisuus, ykseys, rakkaus, suvaitsevaisuus, tasapaino, rauha, kauneus, kestävä kehitys, ilo
Samat asiat mitkä kuvastavat tällöin myös yksilön sisäistä maailmaa
Sanalla sanoen TERVETTÄ
Tietysti toimivaan, täyteen ihmisyyteen kuuluu sopiva määrä vasenta aivopuoliskoa(ajattelua), mutta siten, että se viisauden palveluksessa eikä mielen.
Tässä siis ratkaisu yksilön ja maailman mittakaavassa.
Kun tämän ymmartää ja tiedostaa voi joka päivä tietoisesti päättää, mitä aivopuoliskoa kehittää ja missä suhteessa. Ja näin yksilöt kantamalla oman vastuunsa ovat se muutos, jonka haluavat tapahtuvan maailmassa.
Käytännössä tämä tarkoittaa hetkessä elämistä, tietoisuuden tunnistamista itsessään ja vasenta aivopuoliskoa kiihottavan toiminnan rajoittamista, eli kohtuudella kaikkee:) ja sitä, että voi vaan tarkkailla ja ilmetä ja seurata kuinka evoluutio ilmentää itseään yksilön ja maailmankaikkeuden tasolla. Ja sitäpaitsi naapuritkin on kivoja ja duunissa hauskaa:)