Huippuiskussa

Ollessani "huippuiskussa" eli hyvin tietoinen niin mitä tahansa teen, en kiinnity aistittaviin asioihin eli en siis kaivele vanhoja ja ala muodostamaan uusia  TARINOITA "tajunnassani" olevista ihmisistä, tapahtumista, tunteistani, MISTÄÄN, vaan kaikki vaan soljuu ja voin kohdata kaiken tohinassa vastaantulevan, kuten eilen kaupungilla ollessani, ilman suurempia reaktioita:)
Voin tarkkailla tapahtuvaa ja nykyistä suhtautumistani niihin ja myös vapauteni astetta ja omaa/ ympäristön kehitystä eli olla avoin kaikelle.
Tämä tarkoittaa tänään sitä, että näen selvästi ihmiset eri elämänvaiheessaan, lapset lapsina, nuoret nuorina, mielen kuljettamat täydellisenä omissa unissaan, vapaat vapaina, päihteidenkäyttäjät omissa vankiloissaan, yrittäjät, raskaan työn raatajat, eläkeläiset jne ja en ylläty mistään, koska näen "kaiken läpi",  tietenkin omien havaintojeni laajuuden/tarkkuuden mukaisesti. Tunnistan itseäni eri muodoissa ja ihmiset tuntuvat "tutuilta", näen itseäni eri kanteilta katsottuna.
Tällöin en tuomitse mitään enkä ketään, koska näen ne kaikki osana kokonaisuutta, tietoisuuteni "sisältöä" ilman arvottamista, olen avoin kaikelle.
Näen onnistumista, iloa, rakkautta, yhdessäoloa, yhteiskunnan rutiineja: suorittamista, kiirettä,  riittämättömyyttä, näen pelkoa, kärsimystä, köyhyyttä, koen "lempeitä" tuntemuksia laidasta laitaan.
Tällöin tarkkailen ja hyväksyn isommin reagoimatta oman "mieleni" ongelmakohtia itsessäni ja muissa(toimivat tietysti peileinä). Tämä kaikki tapahtuu minussa eli tietoisuudessa, ITSESSÄ, joka sisältää ihan KAIKEN. Olen avoin kaikelle, enkä sulje aistejani miltään.
Minussa, tietoisuudessa siis ilmenee nämä kaikki asiat mutta en jää niihin kiinni vaan ne virtaavat ja olen tietoinen siitä valtavasta määrästä asioita ja tuntemuksia, mitä havaitsen. Kuinka voinkaan aistia näin laajasti kaikkea, kuinka voinkaan nähdä niin paljon ja tarkasti, pilkkoa ja paloitella, muodostaa kokonaisuuksia:).
On mussa kyllä valtavasti "potentiaalia" ja eipä ole evoluution lähes 14mrd vuotta mennyt ihan hukkaan:)
Näen tietoisuudessa ilmenevän sisällön selkeästi ja ymmärrän varsin paljon, miksi maailmassa tapahtuu mitä tapahtuu. Tämän tilan täydellinen kokeminen on välttämätöntä, jotta näen, mistä puusta olen veistetty ja minkälaiseen kulttuuriin heitetty.
Kun olen tässä selkeässä tietoisuuden tilassa enkä takerru, olen ainakin hetkellisesti hyväksynyt ja nähnyt itseni sellaisena kuin kokonaisuudessa sillä hetkellä olen, halusin tai en. Voin kulkea peilikaapissa pää pystyssä. Koska vasta kun ei kiellä mitään on vapaa näkemään kaikki. Herkkyys kaikkeen ympärillä olevan havaitsemiseen lisääntyy. Tällöin on myös valmis toimintaan ja voi toimia "oikein" joka tilanteessa(oman kokemuksen tarkkuuden kautta tietenkin), koska oma ajattelu/tunne/uppoutumismekanismi ei saa liikaa valtaa ja voi toimia laajemmasta ymmärryksestä/rakkaudesta käsin.
Eli ymmärrän  kaikkea mitä koen, koska vain siten suhtautumiseni tapahtumiin on terveellinen, koska tässä evoluution vaiheessa minulla/maailmalla on tälläiset haasteet ja kun niihin terveesti ja realistisesti suhtaudun, olen parhaassa terässä kaiken kannalta.