Joogassa havaittua

Kävin aamulla kundaliinijoogassa ja se yhtenä uutena harrastuksena 4/2011 lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti:) on kyllä kanssa erittäin hyvä boosteri tietoiseen elämään. Aamuisin minulle haastava levottomuus on usein rauhoittunut joogan myötä(joko kotona tai itse "pelipaikalla"). Jo ensimmäiseltä käynniltä opettajien puolelta painotettu "kaikki ovat jo valmiita joogeja" on ollut todella hyvä neuvo hitaalle, mutta kankealle, koko ikänsä urheilleelle keski-ikäiselle miehelle(42v.), joka futista, sulkapalloa, kuntosalia, lenkkeilyä jne erittäin kovalla intensiteetillä harrastaneena ja hieman:) laiskemmin venytelleenä on varsin haastava paketti joga-parketeille ja omalle mielelle. On ollut todella opettavaista ja eteenpäinvievää tarkkailla, mitä mieltä egoni on ollut tekemieni asanoiden(joogaliikkeet) puhtaudesta ja siitä, etten osittaisen jalkavammani vuoksi ole kyennyt tekemään kaikkia tuntien liikkeitä. On ollut monenlaista mielen pulinaa, johon olen kuitenkin pystynyt suhtautumaan hyväksyvästi, lähes koko ajan, tiedostaen tilanteen. Tulin joogaan epäonnistuneen jalkaleikkauksen aiheuttaman liikunnallisen uudelleenarvioinnin kautta, koska halusin tietää, mitä muita vaihtoehtoja on, jos jalkani estää minulle "perinteisen" urheilun jatkamisen.
Joogassa olen oppinut "hyväksymään" kehoni sellaisena kuin se on(egottomasti), vertaamatta sitä muihin. Teen harjoitteet hyväksyvästi ja jostain kumman syystä lähes poikkeuksetta olen onnistunut tunneilla "täydellisesti"(olenhan jo valmis joogi) ja tietoisuustasoni on noussut ja näkökulmani maailmaan on selkiytynyt.
 Tunnin jälkeen asiat näyttäytyvät taas oikeissa mittasuhteissa ja itseasiassa en ajattele niitä, vaan olen läsnäolevassa hetkessä ja voin rennosti lähteä jatkamaan päivää. Näkökulma on muuttunut pikkumaisesta minä-keskeisyydestä huolineen ja murheineen kohti  maailmaa tarkkailevaksi, turvalliseksi ja luottavaiseksi, kokonaisuuden paremmin havaitsemaksi tietoisuudeksi. Tällöin taas palautuu tietoisuuteeni se tosia-asia, että olen jo täydellinen ihminenkin, olen koko ajan ollut ja olen edelleenkin, aina, kuten myös kaikki muutkin. Jokainen on täydellinen omassa kehitysvaiheessaan.
 On ollut uskomatonta huomata, etten olekaan enää perinteisten urheiluharrastuksieni vanki ja varassa, vaan voin todella hyvin ilman niitäkin, tekisi mieli sanoa että jopa paremmin. Ratkaisevaa on ollut se muutos tavassani nähdä sekä urheilu että mikä tahansa asia elämässä uudesta näkökulmasta: tekemieni asioiden ei tarvitse olla suorittamista vaan voi nauttia tekemisistäni, uuden oppimisesta siinä tahdissa, kuin se minulle on luonnollista ilman vertailua muihin ja valeminän ihannekuvaan. (Aiemminen en tupannut ikinä olemaan tyytyväinen todella hyviinkään suorituksiin millään elämän alueilla, ja paljon oli vikaa muissakin:))
Jooga siis toistuvasti palauttaa tämän nöyrän näkökulman  käyttööni: minun kehitysvauhtini, asioiden omaksumistapani ja -tahtini ja vapaudenasteeni ovat prosessi, joka tapahtuu siinä tahdissa kuin tapahtuu. Mitä paremmin hyväksyn tämän tosiasian, sitä helpommin voin olla läsnäolevassa hetkessä, ollä yhteydessä elämään ja voida hyvin, koska kaikki menee niinkuin pitääkin ja olen aina oikeassa paikassa ja oikealla "asenteella", jos tiedostan tämän.
Tunneilla annan virrata tietoisuuteeni joogan filosofiaa ja todella hyvää opetusta ja kerta kerralta opin "näkemään" koko uskomattoman hienoa elämää laajemmin ja myös tuntea kehoa ja mieltä aivan uudella tavalla. Olen todella kiitollinen, kun saan olla opettelemassa tätäkin polkua. Chakrat avautuvat ja huomaan eron "energioissa". Kokemukseni syvenevät. Itse tietoisuuden kannalta tällä ei ole minulle enää ole merkitystä, koska jo tunnistan tietoisuuden itsessäni, mutta se avaa, muistuttaa minua "being"-tilasta ja laajentaa tietoisuuttani, joka on aina hyvästä. Huomasin keväällä, että yhtenä hyvänä tapana hoitaa rahahuolia on käydä joogassa, joka maksaa noin 70€/kk, koska näkökulma huoliin myös taloudellisiin,  muuttuu oleellisesti. Suosittelen.

Huippuiskussa

Ollessani "huippuiskussa" eli hyvin tietoinen niin mitä tahansa teen, en kiinnity aistittaviin asioihin eli en siis kaivele vanhoja ja ala muodostamaan uusia  TARINOITA "tajunnassani" olevista ihmisistä, tapahtumista, tunteistani, MISTÄÄN, vaan kaikki vaan soljuu ja voin kohdata kaiken tohinassa vastaantulevan, kuten eilen kaupungilla ollessani, ilman suurempia reaktioita:)
Voin tarkkailla tapahtuvaa ja nykyistä suhtautumistani niihin ja myös vapauteni astetta ja omaa/ ympäristön kehitystä eli olla avoin kaikelle.
Tämä tarkoittaa tänään sitä, että näen selvästi ihmiset eri elämänvaiheessaan, lapset lapsina, nuoret nuorina, mielen kuljettamat täydellisenä omissa unissaan, vapaat vapaina, päihteidenkäyttäjät omissa vankiloissaan, yrittäjät, raskaan työn raatajat, eläkeläiset jne ja en ylläty mistään, koska näen "kaiken läpi",  tietenkin omien havaintojeni laajuuden/tarkkuuden mukaisesti. Tunnistan itseäni eri muodoissa ja ihmiset tuntuvat "tutuilta", näen itseäni eri kanteilta katsottuna.
Tällöin en tuomitse mitään enkä ketään, koska näen ne kaikki osana kokonaisuutta, tietoisuuteni "sisältöä" ilman arvottamista, olen avoin kaikelle.
Näen onnistumista, iloa, rakkautta, yhdessäoloa, yhteiskunnan rutiineja: suorittamista, kiirettä,  riittämättömyyttä, näen pelkoa, kärsimystä, köyhyyttä, koen "lempeitä" tuntemuksia laidasta laitaan.
Tällöin tarkkailen ja hyväksyn isommin reagoimatta oman "mieleni" ongelmakohtia itsessäni ja muissa(toimivat tietysti peileinä). Tämä kaikki tapahtuu minussa eli tietoisuudessa, ITSESSÄ, joka sisältää ihan KAIKEN. Olen avoin kaikelle, enkä sulje aistejani miltään.
Minussa, tietoisuudessa siis ilmenee nämä kaikki asiat mutta en jää niihin kiinni vaan ne virtaavat ja olen tietoinen siitä valtavasta määrästä asioita ja tuntemuksia, mitä havaitsen. Kuinka voinkaan aistia näin laajasti kaikkea, kuinka voinkaan nähdä niin paljon ja tarkasti, pilkkoa ja paloitella, muodostaa kokonaisuuksia:).
On mussa kyllä valtavasti "potentiaalia" ja eipä ole evoluution lähes 14mrd vuotta mennyt ihan hukkaan:)
Näen tietoisuudessa ilmenevän sisällön selkeästi ja ymmärrän varsin paljon, miksi maailmassa tapahtuu mitä tapahtuu. Tämän tilan täydellinen kokeminen on välttämätöntä, jotta näen, mistä puusta olen veistetty ja minkälaiseen kulttuuriin heitetty.
Kun olen tässä selkeässä tietoisuuden tilassa enkä takerru, olen ainakin hetkellisesti hyväksynyt ja nähnyt itseni sellaisena kuin kokonaisuudessa sillä hetkellä olen, halusin tai en. Voin kulkea peilikaapissa pää pystyssä. Koska vasta kun ei kiellä mitään on vapaa näkemään kaikki. Herkkyys kaikkeen ympärillä olevan havaitsemiseen lisääntyy. Tällöin on myös valmis toimintaan ja voi toimia "oikein" joka tilanteessa(oman kokemuksen tarkkuuden kautta tietenkin), koska oma ajattelu/tunne/uppoutumismekanismi ei saa liikaa valtaa ja voi toimia laajemmasta ymmärryksestä/rakkaudesta käsin.
Eli ymmärrän  kaikkea mitä koen, koska vain siten suhtautumiseni tapahtumiin on terveellinen, koska tässä evoluution vaiheessa minulla/maailmalla on tälläiset haasteet ja kun niihin terveesti ja realistisesti suhtaudun, olen parhaassa terässä kaiken kannalta.