Keväällä lukemani aivoanatomi Dr Jill Bolte Taylorin kirja: Elämäni Oivallus, kuinka toivun aivohalvauksesta, sai jo varsin rauhoittuneen mielenikin ymmärtämään järjellä, mistä tässä elämässä on kyse. Aivopuoliskojen sopusuhtainen käyttö on avain onnellisuuteen, niin henkilökohtaisella kun myös globaalilla tasolla.
Vasemman aivopuoliskon käyttö lisää järkeilyä, ajattelua, järjen tietoisuutta, pientä minämieltä ja pientä minää(egoa). Voidaan puhua myös työmielestä, tutkijamielestä, maskuliinimielestä, yang- tietoisúudesta, aistivasta mielestä ja arvioivasta mielestä. Vasen puolisko lisää erillisyyden tunnetta ja saa aikaan ajan lineaarisen tulkinnan(eli menneisyyden ja tulevaisuuden käsitteen).
Järjellä ajateltuna nämä ominaisuudet ovat hyviä, mutta silloinhan tässä puhuukin järki, eikä todellinen minä eli tietoisuus. Vasemman aivopuoliskon liikakäyttö on suorassa yhteydessä mielitietoisuuteen, kysyttäessä kuka luulen olevani. Järjeltä kysyessäni saan järkiperäisiä vastauksia, perustuen nimeen, sukupuoleen, ammattiin jne ja tätä kautta samaistun milloin mihinkin elämäntilanteen tuomaan titteliin ja olen täysin ajatusteni(omien ja muiden) armoilla.
Mitä tämä sitten aiheuttaa. Koen erillisyyttä muusta havaitsevastani. Tähän listaan kuuluvat henkilökohtaisella tasolla toiset ihmiset, eläimet, luonto kaikkineen eli kaikki havaitsemani. Mukaan tulee vertailu, kilpailu, luokittelu, minäkeskeisyys, suvaitsemattomuus ja pelot, joista syntyy mm.turvattomuus ja sitä kautta turvarakenteiden keinotekoinen luominen mm.omaisuuden, rahankeruun, varmistelun ja jatkuvan lisää haluamisen muodossa. Kollektiivisella tasolla on kyse siitä, että me olemme oikeassa, toiset väärässä, meidän pitää panostaa omaan turvallisuuteemme ja varmistaa omaisuutemme karttumisen ja tyydyttää aina vain lisää haluava mielemme. Tämä aiheuttaa kitkan maiden välillä, sodat, luonnon epäoikeudenmukaisen käytön ja pahimmillaan raiskaamisen ja tolkuttoman itsekkyyden, ja kaikki tämä pystytään perustelemaan oikeaksi toiminnaksi JÄRJEN AVULLA
Ei tartte olla Einstein tajutakseen sen, mikä aiheuttaa yksilön ja maapallon tämänhetkiset ongelmat. Ahneus, erillisyyden aiheuttamat uhkat: turvattomuus, köyhyys, rakkaudettomuus, yksinjäämisen pelko jne eli on oltava jatkuvassa taisteluvalmiudessa niin yksilön kuin esimerkiksi valtion mittakaavassa. Kun pelkää on varmisteltava; kerätään rahaa ja omaisuutta, luodaan turvajärjestelmiä, tehdään ystävästä vihollinen ja uhka.
yksin sanoin SAIRASTA.
Ja kuinka voi tälläisessa ilmapiirissä asuva ihminen
Mutta katsoppas oikea aivopuolisko-teksti, niin...
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Oikea aivopuolisko ja Ihmisen/maailman pelastus
Oikeaa aivopuoliskoa kuvataan sillä, mitä sydän sanoo, mitä tuntee, mitä ruumis vaistomaisesti reagoi, puhutaan suuresta minämielestä,TODELLISESTA itsestä, puhutaan vapaa-aikamielestä, diplomaatin mielestä, feminiinisestä mielestä, yin-tietoisuudesta ja havaitsevasta mielestä. Sille on ominaista yhteenkuuluvuuden tunne ja tässä hetkessä eläminen.
Oikean aivopuoliskon peruspiirteet ovat mielenrauha ja myötäeläminen. Oikean aivopuoliskon käyttö tuo meidät tietoisuuteen, kysyttäessä, kuka minä olen. Eli siis tunnistan itsessäni pysyvänä olevan tietoisuuden, joka ei milloinkaan katoa, on iätön ja rajaton. Mitä tämä taas merkitsee. Tunnistan itsessäni tietoisuuden, joka pysyy, tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa. Minulta katoaa samalla kuolemanpelko, koska tiedostan, että en ole kehoni,(joka väistämättä joskus kuolee) ja mieleni ja sen mielenkiintoiset tulkinnat. Olen varma minuudestani. Alan tiedostaa samaa ydinminää ympärilläni: tämä sama tietoisuus on muidenkin ihmisten, eläinten ja koko maailmankaikkeuden ydinolemus eli olemme pohjimmiltamme YHTÄ ja SAMAA.
Miten tämä sitten vaikuttaa.
Kun me alamme näkemään oman itsemme muissa ihmisissä, eläimissä , luonnossa, yleensä kaikessa, emmekä siis enää koe "itseämme " uhkana itsellemme, emme tarvitse enää kilpailua, vertailua, luokittelua, minäkeskeisyyttä, suvaitsemattomuutta jne, jolloin nämä ja kaikki pelot katoavat lopullisesti osoittautuen pelkäksi MIELEN luomaksi harhaksi. Tilalle tulee pysyvä turvallisuuden tunne ja ei tarvitse enää luoda keinotekoisia turvarakenteita. Riittää, että saamme päivittäiset tarpeemme tyydytettyä.
Kollektiivisella tasolla ei ole mitään vastakkainasettelua, valtioiden välillä ei ole mitään kitkaa(jopa valtiot voidaan poistaa turhina), ei tarvita kilpavarustelua maiden välillä ja olemme tyytyväisiä elämäämme sellaisena kuin se aina läsnäolevassa hetkessä ilmenee. Otamme luonnosta sen mitä tarvitsemme ja annamme luonnon pitää huolta itsestään. Ymmärrämme kohtuuden myös maailman väkiluvun suhteen. Koska emme pelkää, ei tarvitse varmistella selviytymistä, kuten useissa kolmansissa maissa on ollut tapana tehdä synnytysten muodossa.
Maailmaa alkaa sen jälkeen kuvastaa sanat turvallisuus, ykseys, rakkaus, suvaitsevaisuus, tasapaino, rauha, kauneus, kestävä kehitys, ilo
Samat asiat mitkä kuvastavat tällöin myös yksilön sisäistä maailmaa
Sanalla sanoen TERVETTÄ
Tietysti toimivaan, täyteen ihmisyyteen kuuluu sopiva määrä vasenta aivopuoliskoa(ajattelua), mutta siten, että se viisauden palveluksessa eikä mielen.
Tässä siis ratkaisu yksilön ja maailman mittakaavassa.
Kun tämän ymmartää ja tiedostaa voi joka päivä tietoisesti päättää, mitä aivopuoliskoa kehittää ja missä suhteessa. Ja näin yksilöt kantamalla oman vastuunsa ovat se muutos, jonka haluavat tapahtuvan maailmassa.
Käytännössä tämä tarkoittaa hetkessä elämistä, tietoisuuden tunnistamista itsessään ja vasenta aivopuoliskoa kiihottavan toiminnan rajoittamista, eli kohtuudella kaikkee:) ja sitä, että voi vaan tarkkailla ja ilmetä ja seurata kuinka evoluutio ilmentää itseään yksilön ja maailmankaikkeuden tasolla. Ja sitäpaitsi naapuritkin on kivoja ja duunissa hauskaa:)
Oikean aivopuoliskon peruspiirteet ovat mielenrauha ja myötäeläminen. Oikean aivopuoliskon käyttö tuo meidät tietoisuuteen, kysyttäessä, kuka minä olen. Eli siis tunnistan itsessäni pysyvänä olevan tietoisuuden, joka ei milloinkaan katoa, on iätön ja rajaton. Mitä tämä taas merkitsee. Tunnistan itsessäni tietoisuuden, joka pysyy, tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa. Minulta katoaa samalla kuolemanpelko, koska tiedostan, että en ole kehoni,(joka väistämättä joskus kuolee) ja mieleni ja sen mielenkiintoiset tulkinnat. Olen varma minuudestani. Alan tiedostaa samaa ydinminää ympärilläni: tämä sama tietoisuus on muidenkin ihmisten, eläinten ja koko maailmankaikkeuden ydinolemus eli olemme pohjimmiltamme YHTÄ ja SAMAA.
Miten tämä sitten vaikuttaa.
Kun me alamme näkemään oman itsemme muissa ihmisissä, eläimissä , luonnossa, yleensä kaikessa, emmekä siis enää koe "itseämme " uhkana itsellemme, emme tarvitse enää kilpailua, vertailua, luokittelua, minäkeskeisyyttä, suvaitsemattomuutta jne, jolloin nämä ja kaikki pelot katoavat lopullisesti osoittautuen pelkäksi MIELEN luomaksi harhaksi. Tilalle tulee pysyvä turvallisuuden tunne ja ei tarvitse enää luoda keinotekoisia turvarakenteita. Riittää, että saamme päivittäiset tarpeemme tyydytettyä.
Kollektiivisella tasolla ei ole mitään vastakkainasettelua, valtioiden välillä ei ole mitään kitkaa(jopa valtiot voidaan poistaa turhina), ei tarvita kilpavarustelua maiden välillä ja olemme tyytyväisiä elämäämme sellaisena kuin se aina läsnäolevassa hetkessä ilmenee. Otamme luonnosta sen mitä tarvitsemme ja annamme luonnon pitää huolta itsestään. Ymmärrämme kohtuuden myös maailman väkiluvun suhteen. Koska emme pelkää, ei tarvitse varmistella selviytymistä, kuten useissa kolmansissa maissa on ollut tapana tehdä synnytysten muodossa.
Maailmaa alkaa sen jälkeen kuvastaa sanat turvallisuus, ykseys, rakkaus, suvaitsevaisuus, tasapaino, rauha, kauneus, kestävä kehitys, ilo
Samat asiat mitkä kuvastavat tällöin myös yksilön sisäistä maailmaa
Sanalla sanoen TERVETTÄ
Tietysti toimivaan, täyteen ihmisyyteen kuuluu sopiva määrä vasenta aivopuoliskoa(ajattelua), mutta siten, että se viisauden palveluksessa eikä mielen.
Tässä siis ratkaisu yksilön ja maailman mittakaavassa.
Kun tämän ymmartää ja tiedostaa voi joka päivä tietoisesti päättää, mitä aivopuoliskoa kehittää ja missä suhteessa. Ja näin yksilöt kantamalla oman vastuunsa ovat se muutos, jonka haluavat tapahtuvan maailmassa.
Käytännössä tämä tarkoittaa hetkessä elämistä, tietoisuuden tunnistamista itsessään ja vasenta aivopuoliskoa kiihottavan toiminnan rajoittamista, eli kohtuudella kaikkee:) ja sitä, että voi vaan tarkkailla ja ilmetä ja seurata kuinka evoluutio ilmentää itseään yksilön ja maailmankaikkeuden tasolla. Ja sitäpaitsi naapuritkin on kivoja ja duunissa hauskaa:)
torstai 14. heinäkuuta 2011
Vapaa ihminen
Jos voisin ilmentää vapauttani täydellisesti, ilmenemiseni ei noudattaisi mitään kaavaa. Miksi.
Vapaata ihmistä ei saa liikkeelle ulkopuolisten tahojen tuoma "velvollisuus", pakko toimia tietyllä tavalla, jotta olisin yhteiskuntakelpoinen: hyvä aviomies, hyvä ystävä, hyvä työntekijä, isänmaallinen, maailmankansalainen, yleensäkin "normaali" tai hyvät ihanteet omaava jne. Ei ei, tällöin vapaa ihminen EI ole vapaa, vaan muiden ei-vapaiden ehdollistama.
Vapaa ihminen toimii tietoisuudesta käsin evoluution ohjaamana. Hänen minänsä on tietoisuus, jossa maailmankaikkeus ilmenee ja jossa hän toimii, kuten parhaaksi näkee tässä mittakaavassa. Hän on maailmankaikkeuden tarkkailija ja on vapaa toimimaan egottomana peilinä muille, antaen siten parhaan mahdollisen avun. Tällöin hänen olemisensa on tärkeämpää kuin puheensa tai tekonsa. Toisaalta hän näkee ihmisen(kaiken) kehitysvaiheen hyvin tarkasti ja valppaasti ja hänellä on vastaukset siihen tilanteeseen sopivasti (ne tulevat hänen kauttaan) ja hän toimii välikappaleena evoluutiossa.
Hän on siis evoluution välikappale, jolla ei ole omaa intressiä ja hän toimii siten evoluution hyväksi. Hän on egottomana aina kaikkien kanssa samalla "tasolla" herättäen muissa yhteyttä tietoisuuteen. Hän siis "riisuu" muuta elävää egosta ja vaikuttaa tällöin oikeiden asioiden tapahtumiseen. Hän edustaa vapautta ja tuo vapauden ilosanomaa muiden tietoisuuteen.
Vapaata ihmistä ei saa liikkeelle ulkopuolisten tahojen tuoma "velvollisuus", pakko toimia tietyllä tavalla, jotta olisin yhteiskuntakelpoinen: hyvä aviomies, hyvä ystävä, hyvä työntekijä, isänmaallinen, maailmankansalainen, yleensäkin "normaali" tai hyvät ihanteet omaava jne. Ei ei, tällöin vapaa ihminen EI ole vapaa, vaan muiden ei-vapaiden ehdollistama.
Vapaa ihminen toimii tietoisuudesta käsin evoluution ohjaamana. Hänen minänsä on tietoisuus, jossa maailmankaikkeus ilmenee ja jossa hän toimii, kuten parhaaksi näkee tässä mittakaavassa. Hän on maailmankaikkeuden tarkkailija ja on vapaa toimimaan egottomana peilinä muille, antaen siten parhaan mahdollisen avun. Tällöin hänen olemisensa on tärkeämpää kuin puheensa tai tekonsa. Toisaalta hän näkee ihmisen(kaiken) kehitysvaiheen hyvin tarkasti ja valppaasti ja hänellä on vastaukset siihen tilanteeseen sopivasti (ne tulevat hänen kauttaan) ja hän toimii välikappaleena evoluutiossa.
Hän on siis evoluution välikappale, jolla ei ole omaa intressiä ja hän toimii siten evoluution hyväksi. Hän on egottomana aina kaikkien kanssa samalla "tasolla" herättäen muissa yhteyttä tietoisuuteen. Hän siis "riisuu" muuta elävää egosta ja vaikuttaa tällöin oikeiden asioiden tapahtumiseen. Hän edustaa vapautta ja tuo vapauden ilosanomaa muiden tietoisuuteen.
Päivän kunto
Herään. Ulkona huono keli, minulla huono olo, ihmiset huonotuulisia ja vaikeita, kaduilla vaikea liikkua, työpäivä tökkii ja harrasteet ei kiinnosta. On vasta maanantai ja olen valmis lomalle.
En herännytkään. Olin unessa kehooni ja mieleeni samaistuneena.
Vaan olisko se ollutkin näin.
Ulkona satelee, keho parantaa tulehdusta, ihmiset ilmenevät kukin tavallaan, kaduilla on paljon liikennettä, töissä tapahtuu kaikenlaista ja aivot ja kehoni haluavat lepoa. Kaikki on niin kuin pitääkin:)
En herännytkään. Olin unessa kehooni ja mieleeni samaistuneena.
Vaan olisko se ollutkin näin.
Ulkona satelee, keho parantaa tulehdusta, ihmiset ilmenevät kukin tavallaan, kaduilla on paljon liikennettä, töissä tapahtuu kaikenlaista ja aivot ja kehoni haluavat lepoa. Kaikki on niin kuin pitääkin:)
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Olemme kaikki vapaita jo nyt
Olemme kaikki vapaita jo nyt, jokaikinen. Tämän lauseen uskominen vapauttaa meidät "hengellisestä" etsimisestä, joka tarkoittaa sitkun-elämää. Olemme kaikki vapaita, eli meidän ei tarvitse tehdä mitään vapautuaksemme. Kun lopetamme etsimisen, voimme pysähtyä läsnäolevaan hetkeen.
Vapautemme ilmenemisen määrä vain vaihtelee. Mieleemme saattaa vaihtelevin määrin putkahtaa vanhoja ajatusrakenteita ja tunteita, jotka kestonsa ajan saattavat häiritä "todenmukaisuudellaan", mutta niistä ei kannata huolestua, koska ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, jotka tulevat ja menevät, eivätkä ole totta.
Näiden "kiinnittävien" ajatusten ja tunteiden kesto alkaa lyhentyä ja taustalla oleva tietoisuus(todellinen itse) taas pidentyä. Kun tietoisuus on tunnistettuna ajatukset ja tunteet vaan virtaavat ja on vain etenevää hetkeä. Tässä tilanteessa voin tuorein aistein tehdä havaintoja, jotka "purkavat" vanhoja "kiinnikkeitä" ja alan näkemään asioita uudella tavalla. Ihmiset, tilanteet, kaikki mahdollinen nähdään senhetken aistihavainnon tarkkuuden kautta. Periaatteita ei tarvitse muodostua, koska voin koko ajan vaihtaa tulkintaani ja nähdä aina asiat uudessa valossa. Mikään ei ole tällöin pysyvää. Mikä vapautus tämä onkaan:)
Aina vaan tuoreesti uusiin tilanteisiin ja silloin annamme elämän virrata ja vapaus meissä lisääntyy. Oivalluksia pullahtaa, oikeita, tilanteeseen sopivia sanoja tulee mieleen, evoluutio ilmenee meidän kauttamme.
Vapautemme ilmenemisen määrä vain vaihtelee. Mieleemme saattaa vaihtelevin määrin putkahtaa vanhoja ajatusrakenteita ja tunteita, jotka kestonsa ajan saattavat häiritä "todenmukaisuudellaan", mutta niistä ei kannata huolestua, koska ne ovat vain ajatuksia ja tunteita, jotka tulevat ja menevät, eivätkä ole totta.
Näiden "kiinnittävien" ajatusten ja tunteiden kesto alkaa lyhentyä ja taustalla oleva tietoisuus(todellinen itse) taas pidentyä. Kun tietoisuus on tunnistettuna ajatukset ja tunteet vaan virtaavat ja on vain etenevää hetkeä. Tässä tilanteessa voin tuorein aistein tehdä havaintoja, jotka "purkavat" vanhoja "kiinnikkeitä" ja alan näkemään asioita uudella tavalla. Ihmiset, tilanteet, kaikki mahdollinen nähdään senhetken aistihavainnon tarkkuuden kautta. Periaatteita ei tarvitse muodostua, koska voin koko ajan vaihtaa tulkintaani ja nähdä aina asiat uudessa valossa. Mikään ei ole tällöin pysyvää. Mikä vapautus tämä onkaan:)
Aina vaan tuoreesti uusiin tilanteisiin ja silloin annamme elämän virrata ja vapaus meissä lisääntyy. Oivalluksia pullahtaa, oikeita, tilanteeseen sopivia sanoja tulee mieleen, evoluutio ilmenee meidän kauttamme.
Pidän itsestäni
Oma hyvinvointi kiinnostaa ja olen aina ollut valmis tekemään paljon sen eteen. Ja viime aikoina olen ajatellut, että mun juttuni on olla kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja.
Lapsesta lähtien mulla on ollut asiat hyvin silloin kun mulle ollaan oltu kivoja ja oon saanut mitä haluan ja oon tehnyt asioita mistä tykkään, leikkinyt kavereiden kanssa ja joskus kun olen vahingossa unohtanut itseni ja vähän auttanutkin muita, olen saanut hyvän olon. Ja kun näin ei ole tapahtunut, mulla ei oo ollut kivaa. Sama ajatus on ollut pinnassa vanhempanakin, vain leikkikalut ja haluamani asiat ovat muuttuneet. No, koska asiat eivät mene niinkuin haluaisin muussa yhteiskunnassa. on tullut ongelmia ja on taas keskityttävä olennaiseen.
No ensin alan pitää itsestäni, hoivaan itseäni, alan antamaan itselleni armoa ruoskimisen sijaan, teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja karsin juttuja, jotka aiheuttavat kielteisiä ajatuksia, tunteita ja tuntuvat ikäviltä kehossa.
Vältän ihmisten seuraa, jotka aiheuttavat minussa kielteisiä reaktioita(koskee kaikkia, myös lähipiiriä), alan tunnistaa kielteisiä ajatuksia itsessäni ja tuntemuksia kehossani. Alan noudattaa ruokavaliota, jotta kehoni voisi hyvin, alan ajatella asioita positiivisesti ja alan tekemään kivoja, hyviä tuntemuksia tuovia asioita.
Saan tyydytystä itselleni ja voin hyvin tietyissä olosuhteissa. Mutta elinpiirini on todella suppea, koska on paljon asioita, jotka eivät ole hyvin ulkopuolellani. En ole vapaa ja hyvinvoiva kuin tietyin ehdoin.
Tapaan hyvinvoivia ihmisiä ja eteeni putkahtaa "henkistä kirjallisuutta". Ahmin niitä, puhun niistä ja yhtäkkiä saan konkretiaan lauseen "en olekaan kehoni, ajatukseni, tunteeni vaan niiden taustalla oleva tietoisuus". Nyt tunnistan sen. Se sama tuttu, joka oli minussa jo 5-vuotiaana, 10-vuotiaana ja läpi koko tähänastisen elämän. Eli ainoa mikä ei ole muuttunut(no nimikään ei ole, mutta sen voi vaihtaa, eikä mikään muutu, joten se en ole minä).
Siis tunnistan tämän tietoisuuden itsessäni, eli tietoisuus tulee tietoiseksi itsestään. VAU.
Rauhoitun, tunnen kuinka kehoni rentoutuu, tunnen hengitykseni tasaisena ja ajatteluni hiljenee ja tulen tähän hetkeen. En mieti menneitä, enkä tulevia vaan olen, tässä ja nyt.
Pidän itsestäni ja haluan tätä lisää. Alan tekemään asioita, "ahmimaan asioita", jotka saavat minun tuntemaan näin yhä uudestaan, lukemaan lisää "henkisiä kirjoja", pätkiä, jotka saavat minulle taas nopeasti yhteyden tähän tietoisuuteen, käymään joogassa, tekemään hengitysharjoituksia, olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja tunnen läsnäolon ja voin hyvin ja alan viihtymään myös muiden ihmisten seurassa. Pystyn katsomaan ihmisiä helposti silmiin. Huomaan myös tekeväni asioita, jotka eivät ennen olisi olleet mahdollisia. En ajattele liikaa. Minusta on tullut tarkkailija.
Sitten luen asian ja oivallan, että ilmennän tietoisuutta oman kehoni(kennoni) välityksellä ja sitä samaa tekevät kaikki elävä(ihmiset, puut, kasvit jne). Eli katsomalla toisia eläviä näen siellä itseni ilmenevän milloin milläkin tavalla. Eli olemme kaikki yhtä ja samaa.
Koirat ovat iloisia, koska eivät ole ajattelunsa vankeja, samoin luonto yleensä on "tyytyväinen" oloonsa. Vain ihmiset toimivat hullusti, koska ovat vanhan "minänsä" vankeja. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän nyt mistä kaikki kaikki epätasapaino johtuu. Sodilla, päihteillä, liika työllä, parinvaihdolla, rasismilla, kaikilla ristiriidalla on selkeä syy. Vanha "minä" on niin erillinen kaikesta muusta ja kokee asiat uhkaavina.
Minulla on tunne, että kaikki tapahtuu sisälläni. Olen turvassa. Kaikki näkemäni ja aistimani ovat sisälläni, joten voin rauhallisesti seurata tapahtumia.
Tarkkailen vaan mitä tapahtuu. Katselen ja kuuntelen ihmisiä, joista monet puhuvat paljon menneistä asioista tai tulevaisuudesta. Näen heidän tietoisuutensa rajat ja huomaan, että monet ovat ajattelunsa vankeja. Kauttani tulee sanoja, jotka tuntuvat oikeilta. Vähentynyt ajatteluni vapauttaa minut läsnäolevaan hetkeen ja alan tekemään "retkiä" eri puolille, koska kiinnostukseni kaikkeen lisääntyy ja ollessani tyyni, aistin ympäristöäni tarkemmin ja kaikki näyttää elävämmiltä, värit kirkastuvat jne. Elän jatkuvaa hetkeä ja aistimani asiat virtaavat tietoisuudessani, enkä tartu niihin kiinni. OLEN VAPAA.
Minua on alkanut kiinnostamaan laajempi konteksti(top-down), eli minä on laajennut koskemaan yhä laajempaa aluetta. Pidän itsestäni ja haluan, että sisälläni ovat asiat hyvin. Ymmärrän nyt, että kun minä muuttuu tietoisuudeksi, alan näkemään itseäni kaikessa elävässä. Ja kun tykkää itsestään niin alkaa tykätä yhä enenevästi kaikesta elävästä ja siinäpä se. Ei tartte enää miettiä mitä tekisi. Itsen hyvinvointi on niin tärkeää
Lapsesta lähtien mulla on ollut asiat hyvin silloin kun mulle ollaan oltu kivoja ja oon saanut mitä haluan ja oon tehnyt asioita mistä tykkään, leikkinyt kavereiden kanssa ja joskus kun olen vahingossa unohtanut itseni ja vähän auttanutkin muita, olen saanut hyvän olon. Ja kun näin ei ole tapahtunut, mulla ei oo ollut kivaa. Sama ajatus on ollut pinnassa vanhempanakin, vain leikkikalut ja haluamani asiat ovat muuttuneet. No, koska asiat eivät mene niinkuin haluaisin muussa yhteiskunnassa. on tullut ongelmia ja on taas keskityttävä olennaiseen.
No ensin alan pitää itsestäni, hoivaan itseäni, alan antamaan itselleni armoa ruoskimisen sijaan, teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja karsin juttuja, jotka aiheuttavat kielteisiä ajatuksia, tunteita ja tuntuvat ikäviltä kehossa.
Vältän ihmisten seuraa, jotka aiheuttavat minussa kielteisiä reaktioita(koskee kaikkia, myös lähipiiriä), alan tunnistaa kielteisiä ajatuksia itsessäni ja tuntemuksia kehossani. Alan noudattaa ruokavaliota, jotta kehoni voisi hyvin, alan ajatella asioita positiivisesti ja alan tekemään kivoja, hyviä tuntemuksia tuovia asioita.
Saan tyydytystä itselleni ja voin hyvin tietyissä olosuhteissa. Mutta elinpiirini on todella suppea, koska on paljon asioita, jotka eivät ole hyvin ulkopuolellani. En ole vapaa ja hyvinvoiva kuin tietyin ehdoin.
Tapaan hyvinvoivia ihmisiä ja eteeni putkahtaa "henkistä kirjallisuutta". Ahmin niitä, puhun niistä ja yhtäkkiä saan konkretiaan lauseen "en olekaan kehoni, ajatukseni, tunteeni vaan niiden taustalla oleva tietoisuus". Nyt tunnistan sen. Se sama tuttu, joka oli minussa jo 5-vuotiaana, 10-vuotiaana ja läpi koko tähänastisen elämän. Eli ainoa mikä ei ole muuttunut(no nimikään ei ole, mutta sen voi vaihtaa, eikä mikään muutu, joten se en ole minä).
Siis tunnistan tämän tietoisuuden itsessäni, eli tietoisuus tulee tietoiseksi itsestään. VAU.
Rauhoitun, tunnen kuinka kehoni rentoutuu, tunnen hengitykseni tasaisena ja ajatteluni hiljenee ja tulen tähän hetkeen. En mieti menneitä, enkä tulevia vaan olen, tässä ja nyt.
Pidän itsestäni ja haluan tätä lisää. Alan tekemään asioita, "ahmimaan asioita", jotka saavat minun tuntemaan näin yhä uudestaan, lukemaan lisää "henkisiä kirjoja", pätkiä, jotka saavat minulle taas nopeasti yhteyden tähän tietoisuuteen, käymään joogassa, tekemään hengitysharjoituksia, olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja tunnen läsnäolon ja voin hyvin ja alan viihtymään myös muiden ihmisten seurassa. Pystyn katsomaan ihmisiä helposti silmiin. Huomaan myös tekeväni asioita, jotka eivät ennen olisi olleet mahdollisia. En ajattele liikaa. Minusta on tullut tarkkailija.
Sitten luen asian ja oivallan, että ilmennän tietoisuutta oman kehoni(kennoni) välityksellä ja sitä samaa tekevät kaikki elävä(ihmiset, puut, kasvit jne). Eli katsomalla toisia eläviä näen siellä itseni ilmenevän milloin milläkin tavalla. Eli olemme kaikki yhtä ja samaa.
Koirat ovat iloisia, koska eivät ole ajattelunsa vankeja, samoin luonto yleensä on "tyytyväinen" oloonsa. Vain ihmiset toimivat hullusti, koska ovat vanhan "minänsä" vankeja. Ymmärrän heitä hyvin, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän nyt mistä kaikki kaikki epätasapaino johtuu. Sodilla, päihteillä, liika työllä, parinvaihdolla, rasismilla, kaikilla ristiriidalla on selkeä syy. Vanha "minä" on niin erillinen kaikesta muusta ja kokee asiat uhkaavina.
Minulla on tunne, että kaikki tapahtuu sisälläni. Olen turvassa. Kaikki näkemäni ja aistimani ovat sisälläni, joten voin rauhallisesti seurata tapahtumia.
Tarkkailen vaan mitä tapahtuu. Katselen ja kuuntelen ihmisiä, joista monet puhuvat paljon menneistä asioista tai tulevaisuudesta. Näen heidän tietoisuutensa rajat ja huomaan, että monet ovat ajattelunsa vankeja. Kauttani tulee sanoja, jotka tuntuvat oikeilta. Vähentynyt ajatteluni vapauttaa minut läsnäolevaan hetkeen ja alan tekemään "retkiä" eri puolille, koska kiinnostukseni kaikkeen lisääntyy ja ollessani tyyni, aistin ympäristöäni tarkemmin ja kaikki näyttää elävämmiltä, värit kirkastuvat jne. Elän jatkuvaa hetkeä ja aistimani asiat virtaavat tietoisuudessani, enkä tartu niihin kiinni. OLEN VAPAA.
Minua on alkanut kiinnostamaan laajempi konteksti(top-down), eli minä on laajennut koskemaan yhä laajempaa aluetta. Pidän itsestäni ja haluan, että sisälläni ovat asiat hyvin. Ymmärrän nyt, että kun minä muuttuu tietoisuudeksi, alan näkemään itseäni kaikessa elävässä. Ja kun tykkää itsestään niin alkaa tykätä yhä enenevästi kaikesta elävästä ja siinäpä se. Ei tartte enää miettiä mitä tekisi. Itsen hyvinvointi on niin tärkeää
torstai 7. heinäkuuta 2011
Mielestään vapaa
Täällä sitä ollaan Vapaus-akatemian kesäpäivillä Hämeenlinnassa oltu luomassa yhteisiä toimintaperusteita ja samalla luovuttu vanhasta ajatuksella "vapautan itseni ja maailman omasta egostani" Mitä se sitten tarkoittaa? Menneisyys ja siinä olevat tapahtumat ovat todellakin pelkkiä ajatuksia, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen, joten voin vapaasti sanoa niille GOODBYE.Aivan mahtavaa, kun ei tarvitse enää rasittaa ketään omilla tarinoillaan ja saa totaalisen rauhan "vanhalta itseltään", jotta voi alkaa ilmentää todellisuutta ilman "värityksiä", tuoreena ja valppaana. Olen siis tässä hetkessä ja tarkkailen mitä maailmankaikkeus tuo tullessaan, seuraten tapahtuvaa mutta siten, etten kuljeta tapahtumia mukanani, enkä tee niistä itselleni uutta identiteettiä.
Tilalle on siis tullut tarkkailija,aito minä, joka ei takerru ajatuksiin, tunteisiin, kokemuksiin jne vaan näistä vapaana antaa uuden, todellisen vapauden ilmetä haluamallaan tavalla. Voin tehdä vapaasti kaikkea, mikä tuntuu oikelta. Tämän blogin alkaminen olkoon siitä yhtenä esimerkkinä. Kirjoitan jos siltä tuntuu ja nyt oli aika aloittaa tämäkin ilmeneminen:)
Tilalle on siis tullut tarkkailija,aito minä, joka ei takerru ajatuksiin, tunteisiin, kokemuksiin jne vaan näistä vapaana antaa uuden, todellisen vapauden ilmetä haluamallaan tavalla. Voin tehdä vapaasti kaikkea, mikä tuntuu oikelta. Tämän blogin alkaminen olkoon siitä yhtenä esimerkkinä. Kirjoitan jos siltä tuntuu ja nyt oli aika aloittaa tämäkin ilmeneminen:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)