Olin Evolutionary Communityn retriitissä ja kuuntelemassa superfoodguru David Wolfea tässä viime päivinä ja on mukavaa, outoakin, seurata omia reaktioitaan tapahtumiín.
Retriitissä kuuntelin sujuvasti teorioita mm. ihmisen vaiheista arkaaisesta integraaliin ja "Avocado" Wolfelta tuli jenkkityyliin hyvää infoa ravinnosta, mm. raakasuklaasta, marjoista, pakurikäävästä ja aihepiirin jo nykyään varsin hyvin tietäen seurailin ihmisiä, luennoitsijaa, tunnelmaa jne. Tajusin olevani oman ikäiseni mies, joka on aikoinaan saanut "flowt" vähän eri asioista, tuntenut "sykkeen" ja yhteenkuuluvaisuuden ilon baareissa musiikista ja kaiken maailman kilpailuista, naisista, päihteistä ja nyt tätä "flowta" saadaan terveellisemmin "terveydellisillä oivalluksilla" ja puhtaalla ravinnolla. Olin kuuntelemassa maajussi-idealistin näkökulmaa ihmisen terveyden ja paremman maapallon puolesta, nyt ihmisen "nerouden" ja pitkäikäisyyden houkuttelemana.
Huomasin omalla kohdallani, ettei tunnu missään. En saa itseäni huippufiiliksiin keinotekoisesti mielen kikkailuilla, ja mulla ei ole enää "idoleja"(viimeaikoina nähty mm.Äiti Amma, ravintoguruja, ns.tietoisuusguruja) ja vaikka jokin on johdattanut katsastamaan näitä henkilöitä, niin aina tilanteen tullen ei tulekaan mitään uutta "ihmisenä" olemisesta, tiedollisesti kylläkin. Mieli ei nosta ketään millekään tasolle, kuten aiemmin, koska ei ole enää kuskina.
Ego oli aina jotain vailla ja näin ihmisissä aina piirteitä, joita olisin halunnut itselleni tai joita itsessäni vihasin mutta nyt vain tarkkailen ihmisiä ja tapahtumia ja oikeastaan ihmettelen sitä, kun en enää reagoi juuri mitenkään.
Huomaan, että tarkkailu on varsin tasaista puuhaa, ei huippukohtia eikä isoja fiiliksiä. Ihmiset kertovat kokemuksiaan, oppimiaan asioita ja näkökulmiaan asioista, jotka kuitenkin tuntuvat olevan vaan todellisuuden pilkkomista käsitteisiin ja paloihin, useimmiten aihepitoista tietämystä, jonkin aihealueen tulkintaa. Eipä tule otettua turhan vakavasti. Jos olisin nyt vaikka fyysisesti kipeä, täyttyisi tajuntani "ehkä" kipuun liittyvistä asioista, jolloin reagoisin ehkä isommin.
Nyt tunnun kuitenkin olevan vaan eri aiheiden "teorioiden" ja eri ihmisten näkökulmien "antenni" ja huomaan ettei mulla kulu energiaa näihin asioihin kovinkaan paljon, koska ne eivät tunnu niin kovin tärkeiltä(toisin kuin ennen kun reagoin joka eleeseen ja sanaan ja tunteeseen valtavalla intensiteetillä ja kaikenlainen info sai hötkymään eri suuntiin, milloin hyvään, milloin pahaan). Tämä maailma esittäytyy vain jonkinlaisena aistimaailmana, jossa syystä tai toisesta liikun eri paikkoihin ja tutustun ihmisiin ja tapahtumiin. Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, kun ei ole päämäärää, vaan tekee asioita, jotka tuntuu siltä, että ne pitää tehdä. Ennen olisin sanonut, että eihän tossa ole mitään järkee ja missä motiivi, missä päämäärä. Mutta mieli tarvitsee päämäärän ei läsnäolo. Ihmettelen kun ei väsytä, vaikka on jatkuvasti liikkeellä ja monta rautaa tulessa koko ajan. Onko tosiaan niin, että jatkuva ajattelu kuluttaa aivan uskomattomasti energiaa ja väsyttää ja siksi on nukuttava niin paljon.
Entäs mihin tämä pähkäilyltä säästyvä energia sitten siirtyy. Onko kenties taas menossa "tarkkailuvaihe" ilman impulssia ja onko kenties tulossa "jytky", joka ei nyt nousekaan näistä mielen ja kehon haasteista, kuka tietää. Toisaalta on erittäin mukavaa olla pitkiä päiviä liikkeellä, olla ennen niin stressaavien asioiden kanssa stressittömästi liikenteessä ja huomata mihin järjettömään sitä on aikaansa ja voimavarojaan käyttänyt. Arkiset palikat eivät herätä mitään isompia tunteita tai ajatuksia ja on ehkä sanottava, että kun ihmisten, asioiden ja tunteiden ympäriltä riisutaan pois kaikki niihin kulunut turha energia, niin tämä maailma on aika "piece of cake". Nyt ehkä kuitenkin tiedossa on taas jotain uutta, jota aiempi mielen ja kehon maailman orjana oleminen ei ole mahdollistanut. Tai sitten on voimavaroja kulkeutua aktiivisesti sinne minne nyt kuljetetaankin, vastaanottaen ympäristön informaatiota ja olla mukana evoluutiossa niin kun se minussa ilmenee. Uutta, outoa mutta näin se mun kohdalla ainakin nyt menee:)
