Suunnitelma elämälle

Evolutionary Communityn jouluretriitin ohessa tuli tutustuttua pätkään http://www.youtube.com/watch?v=3HqEOSTdCbg. Tämä kavereiden "pohjustuksen" jälkeen alkoi tänään kyllä suuremmin kuin koskaan tuntumaan ensin todellakin mahdolliselta, ja nyt yöllä siltä, mistä tässä elämässä on kysymys ja mikä on tämän TARKOITUS. Evoluutiolla on lähes 14 miljardin vuoden kokemus siitä, että homma hoituu suunnittelematta. Läsnäolevassa hetkessä on kaikki tarpeellinen ja elämän kannalta "oikeat" vastaukset nousevat etenevässä hetkessä, aina. Ihminen ajatteluunsa samaistuneena "vatvoo ja pyörittää", eikä edes kohtaa todellisuutta, kuluttaa omat ja muiden energiat, "myrkyttää maailmaa" sensijaan, että antaisi pallon elämälle itselleen, joka nyt tietää olevansa. Mikä helpotus. Nyt, kun ollaan tultu tietoiseksi siitä, että ollaan elämä itse eikä "ajattelun luoma valeminä", niin tarkoitus on antaa ELÄMÄN kuljettaa tietoisena siitä, että tällöin tulos on paras mahdollinen. Tätä tarkoittaa luottaminen elämään, todelliseen itseen. Sille potentiaalille, joka minussa on, annetaan siten paras mahdollisuus ilmentyä.
Pois voidaan jättää aikataulut, mielen versiot "oikeista valinnoista, elämän tarkoituksesta jne", koska nyt ei enää haluta minun(mielen luoman pikkuminän) ohjausta.
Kuinka tämä on mahdollista ja kuinka siihen voi luottaa näinä epävakaina aikoina. Lähdetään siitä, mitä ovat epävakaat ajat. No mielen tuotetta, pelkkää jokapäiväistä puputusta, joka saa meidät sätkimään ja tekemään ratkaisuja, jotka perustuvat pelkoon. Uskommeko siis tarinaan, jonka oma ja muiden mieli luo vai todellisuuteen, jonka alkulähteenä on elämä itse. Ilman valmista nauhaa elämälle annetaan "tilaa" tuoda vastaus kaikkeen tarpeelliseen, mikä hetkessä ilmenee ja elämästä tulee rennompaa, SUPEREASYÄ(hyvä MOOJI), sekä evoluution/elämän kannalta parasta
Turvallisuus tulee elämästä itsestään ja kaikki mitä kuuluukin tapahtua, tapahtuu. Nyt on vaan hyväksyttävä säännöt. Mitä tahansa tapahtuu, se on oikein. Ei arvottelua, vertailua, tätä mielen pulputukseen uskomista, joka vie aina pois läsnäolosta, vaan tämän mahtavan elämän virrassa olemista, tapahtuu mitä tahansa. Mitä sitten pahimmillaan voisi tapahtua, kova kärsimys itselle ja muille ja ennenaikainen kuolema kenties(mun mieli aprikoi):), vaiko maapallon tuhoutuminen. Perspektiiviä jälkimmäiseen ja koko aiheeseen voi antaa http://www.youtube.com/watch?v=eScDfYzMEEw Ei elämä voi kuolla, vain mielen luomassa tarinassa on alku ja loppu, kuten kaikessa muodon maailmassa olevassa. Näin on aina ollu ja tulee olemaan. Tekee hyvää kun katsoo tarinan/muodon kuolemaa silmiin. Se loppuu aina joskus, mutta elämä ei ikinä, joten pohjavireenä on: rennosti voi ottaa.
Todellinen seikkailu alkaa sitten, kun siihen annetaan lupa. Se alkaa todellakin isosti sitten, kun en enää ole tiellä vaan siirryn sivuun ja annan elämän ilmetä. Näin voi tehdä meistä jokainen. On vain kyse siitä, uskallanko tehdä ratkaisevan siirron ja katsoa miten käy:)
Annetaan elämän ilmetä haluamallaan tavalla ja ollaan iloisia siitä, että voidaan tämä tietoisesti tehdä. Hyvää nyt hetkeä, toivoopi elämä:)